Ranskalaisten sotilaiden navigaattori ei toimi - Frostbite 2014

*Syystä tai toisesta tekstin asettelu on jotain kammottavaa, mutta en ilmeisesti pysty tekemään sille yhtään mitään. Läppärini ja Blogger ovat tainneet lyödä välinsä poikki pahemman kerran.*


^Frostiviikonlopun paras sivullisen kommentti koski yhdennäköisyyttämme Ranskan sotavoimien kanssa, tiedä sitten missä todellisuudessa. Navigaattorista sen sijaan, se ei vain kyennyt ylläpitämään signaalia.






Vaihtoehtoinen otsikko "Olen vain puolitoista kuukautta myöhässä tämän kanssa". Tällä kertaa osasyyllinen on tosin myös blogger/läppärini, sillä syystä tai toisesta en pystynyt omalla koneellani lisäämään kuvia. Tekniikka petti minut taas.
Tajusin muuten juuri, että on ehkä parasta julkaista tämä aprillipäivänä. Aktiivisuuteni on väkisinkin pelkkää pilaa, eiku. Vielä minä parannan tapani, nähtäväksi vain jää meneekö siihen viikko vai kymmenen vuotta. 







Niin se Frostbite. Kuvat ovat MinMinWitchin ottamia, ellei toisin mainita.




Sain kuin sainkin opiskelujutut järjesteltyä niin että pääsin jo torstaina kotiin pakkaamaan ja laittamaan autoa lähtökuntoon. Ihan eka kerta kun oltiin lähdössä coniin omalla autolla. Oli hurjaa, koska olen tosiaan käynyt autokouluni pikkukaupungissa jossa keskusta-alueella on ehkä kaksi potentiaalista kaistanvaihtokohtaa ja yhdet liikennevalot. Nyt piti selvitä Lahteen, Lahdesta majoittumaan Helsinkiin, Helsingistä takaisin Lahteen, Lahden sisällä majoituskoululle ja takaisin Sibeliustalolle ja sitten vielä Lahdesta kotiin.
Perjantaina lähdimme siis MinMinWitchin kanssa ajamaan Lahtea kohti ja vaikka navigaattori hukkasikin meidät jo 160 kilometrin päässä päämäärästä, selvisimme lopulta onnellisesti perille, eikä mennyt kauaakaan kun löysimme Chooichin.

Perjantaina päällä oli Waven asu, kuva on tosin sunnuntailta.

Ohjelmista kävimme katsomassa perjantaina "Demoni sisälläni, ihminen sisälläni"-luennon, josta pidin kovasti. Juuri sellaista analysoivaa otetta mitä toivoinkin, ja luennon seuraaminen oli helppoa. Ainut miinuspuoli omalta kohdaltani oli se, että luento oli ilmeisen suosittu ja päädyimme istumaan lattialle salin takaosaan, enkä nähnyt dioista kuin palasen sieltä ja toisen täältä. Onneksi diat eivät kuitenkaan olleet välttämättömiä luennolla mukana pysymiselle. Lisää tällaista jee!





Matka majoittumaan Chooichille Helsinkiin meni ihan mukavasti, vaikka saatoin olla vähän levottomana siinä vaiheessa, kun kukaan ei varmaksi tiennyt mihin suuntaan piti mennä. Opastekylteistä on oikeasti ihan hirveästi hyötyä.





Lauantaipäivä alkoi lagisissa merkeissä ainakin omalta osaltani, ja sain ihan oikeasti tapella aamupalani kurkusta alas. Olen aika huono syömään aamuisin, etenkin silloin kun tiedän että pitäisi saada syötyä edes jotain, haha. Meikkasinkin sitten siinä syömisen ohessa. Cossikaan ei pysynyt ehjänä. Laittaessani Lavin housuja jalkaan vasemman puolen irtolahje-asian kiinnitysommel sanoi naps. Onneksi se oli kuitenkin helposti korjattavissa.


Ajomatka takaisin Lahteen sujui kivasti, mitä nyt ajoimme kääntymiskaistasta ohi. Hyvin kuitenkin selvisimme kun käännyimme seuraavan tilaisuuden tullen. Minä ja vakionopeudensäädin aloimme vihdoin ymmärtää toisiamme, ja Lahdessa löysimme vielä parkkipaikankin.



Lauantai oli tosiaan vihdoinkin ihanaihana D.Gray-Man -ryhmäilypäivä, jolloin meillä oli koko neljän hengen porukka kasassa. Pukuhuoneesta löysimme Yu-chanin eli Sevenin, ja myöhemmin joukkoon liittyi myös Liebe-Siegt-Alles, joka tosin meistä muista poiketen cossasi Hetaliasta.

Mukana Seven Kandana ja Chooichi Allenina. Fun fact: Olen muokkaillut tämän kuvan kahdeksaan kertaan enkä vieläkään ole tyytyväinen.

Yritimme shoottailla ulkosalla, mutta käteen jäi lähinnä derppimateriaalia. Toisaalta siksi että oli kylmä, toisaalta siksi että kolme ihmistä eivät vain kykene näyttämään edustavilta samassa kuvassa. Tai emme ainakaan me. Muutama hyväkin otos onneksi saatiin.

Supermodel pose, eiku.

Lavin puku oli pitkälti sama kuin viime Traconissakin, tosin kengät vaihtuivat. Ne tosin jäivät keskeneräisiksi, koska mitään sopivaa kangasta ei löytynyt noiden kengänvarsiläppien tekemiseen. Koitin lähes sopivalla kankaalla ja läpät näyttivät niin törkeän erivärisiltä kenkiin verrattuna, että jätin ne lopulta pois.


Proppi oli lähellä valmistua, mutta koska tekoprosessissa tuli uretaanin kanssa harmillisia komplikaatioita, vasara jäi keskeneräisenä autotalliin. Harmitti, mutta eipä sille sitten mitään voinut.
Niin ja tehtailin yhdet takkimerkit lisää, tällä kertaa Allenille.

Näitä repeämiskuvia on oikeasti ihan liikaa, en kestä.

Ohjelmapuolelta kävimme katsomassa cosplaykisat, ja taas kisaajat olivat saaneet aikaiseksi niin hienoja pukuja ja proppeja että ei mitään rajaa. Etenkin NCC-karsinta oli hienoa katsottavaa, ja voittajakolmikko todella ansaitsi sijoituksensa.
Illalla kävimme kuuntelemassa myös From NCC to ECC to WCS -paneelia. Paneeli oli huisan mielenkiintoinen ja oli kivaa kuulla Suomen ja Tanskan cosplaykulttuurien eroista.





Pari bonuskuvaa lisää lauantailta, koska 90% kuvista on juurikin tätä bonusmateriaalia.

Todiste siitä miten Kanda auttoi minut taas alas jostakin (vrt. Tracon ja puu). Allenin mielestä tilanteessa on jotain erityisen hilpeää.

Anteeksi, olen nauranut tälle niin monesti että se ilo on jaettava maailman kanssa. Allen yrittää menettää päänsä ja minä näytän presidentin vaimolta itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

 

"Mehän voitais olla lavasteita Lieben Kanadalle"
"Joo, mitä Kanadassa on?"
"Hirviä!"

Pikkuhiljaa aloimme ahtautua autoon ja lähdimme majoituskoululle. Loppuilta meni muuten mukavasti, mutta iltaa myöten oloni alkoi huonontua. Sain nukahdettua, mutta jo puoli yhdeltä heräsin siihen, että vapisin ihan hervottomasti ja kurkkuni tuntui todella kipeältä. Särkylääkkeen avulla sain nukahdettua uudelleen, enkä heräillyt kovin montaa kertaa loppuyön aikana.
Sunnuntaiaamuna oli parempi olo, mutta silti mietin kahdesti että laitanko cossia päälle ollenkaan. Päädyin kuitenkin laittamaan, ja ihan hyvin pärjäsin.





Ajoimme takaisin Sibeliustalolle ja parkkeerasin maailman pienimpään autonmentävään väliin koska muutakaan tilaa ei ollut. Oikeasti hyvät ihmiset, ne parkkiruudut. Helpottaisitte monien elämää jos osuisitte niihin ettekä jättäisi sitä hehtaariväliä siihen vieressä olevaan niin, ettei seuraava mahdu oikein kummallekaan puolelle. Olen kuullut kauhutarinoita desuparkkeerauksista ja perjantaina olin positiivisesti yllättynyt, mutta sunnuntaina sain itsekin havaita tämän ongelman.





Aamupalan hakemisen takia osa AMV-kisasta jäi näkemättä, mikä kyllä harmitti. Jos alkupuolen videot olivat yhtään samaa sarjaa kuin loppupuolen, taisimme menettää melkoisen spektaakkelin. Tykkäsin ihan hirveän monesta videosta, joista en harmikseni ole onnistunut kaikkia löytämään netin syövereistä.





Sunnuntaina myös varovaisesti kuvailtiin ulkona MMW:n Jeannea, Lieben Kanadaa sekä minun Waveani. Wave oli mukava puku päällä, ja melko lämminkin kun yön kuume-episodi kirkkaana mielessä laitoin Lavinkin aluspaidan Waven vaatteiden alle. Oletuksieni mukaisesti Wavea ei tainnut tunnistaa kukaan.

Muuta erikoista sunnuntaina ei tainnut tapahtua. Vähän pyörähdimme taidekujalla ja istuskelimme syömässä karkkia. Kotimatka sujui muuten kivasti, mutta jos jonkinlaista ajokeliä inhoan niin pimeää ja sateista, ja juuri sellaista se sitten olikin. Viimeisten kilometrien väsynyt, omituisesti häröilevä keskustelu MinMinWitchin kanssa oli ehkä parasta. "Pyrkikää pinnalle, toverit!"






Yleisesti conista jäi hyvä fiilis. Itse en havainnut oikein minkäänlaisia tientukkijoita tai roskaajia tai ryntäilijöitä tai muuta vastaavaa, ja meininki vaikutti ainakin minusta oikein asialliselta. Toisaalta meno oli kuitenkin hiukan... väsynyttä? Conipaikalla ei ehkä ollut sitä samaa energiaa kuin kaikenikäisille avoimissa coneissa. Silti Frostbiten K18-kokeilu ei mielestäni ollut huono juttu, eikä minua ainakaan haittaisi jos tällainen coni järjestettäisiin joskus toistekin.

Kuvauspalvelussakin tuli pyörähdettyä lauantaina, kuvaajana Esa Ala-Petäys. Olin ihan ihmeissäni siitä kuinka kivoja näistä tuli, kaikkien naamatkin on kuosissa! Rajojen katoaminen mustaan taustaan, oli se suunniteltua tai ei, toimii tässä mielestäni tosi hyvin, sillä harmaataustainen kuva ei ollut läheskään näin... jännittävä.



Tämä kuva iih tykkään niin paljon!
Kuvaajana Esa Ala-Petäys.