Kellohameita ja vanteita, eli mitä Gumille kuuluu

Bad End Night -Gumi on edistynyt mukavasti viime päivinä.

Aloitin koko projektin piirtämällä kauniita referenssikuvia, joissa anatomia sukkaa. Sellaista sattuu, kun niitä piirtää joskus yöllä.

Seuraavaksi vuorossa Indiana Aisu ja puuttuvien kankaiden metsästys. Kankaat essuun ja alushameeseen piti erikseen hankkia, muut ovat löytyneet kotoa.

Aloitin alushameesta, jonka teossa päätin välttää valtavan suurta määrää tylliä korvaamalla sen vanteilla.
Karu totuus on, että todennäköisesti Gumin mekon helma ei ole oikeasti ollenkaan niin koholla kuin se Bad Eng Nightissa näyttää olevan, sillä jatko-osassa Crazy Nightissa helma laskeutuu paljon suoremmin. Päätin kuitenkin ottaa taiteellisia vapauksia ja toteuttaa mekon sellaisena kuin se Bad End Nightissa näyttää. Tämä lähinnä siksi, että vannehameen tekeminen on minulle uutta, kun en ole ennen sellaista väsännyt.

Vanteina käytin kuorma-autoissa käytettävää ohutta ilmaputkea. Päädyin siihen lähinnä siksi, että kysyin isältäni, joka tietää erilaisista materiaaleista enemmän kuin minä, mistä vanteet kannattaisi tehdä näin kotikonstein ja ilman mitään hienoja kalliita systeemejä. Puhuimme sitten erilaisista ja eripaksuisista putkista, ja tämä vaikutti parhaalta. Sitä myös sattumoisin löytyi ihan kotoa.

Aluksi suunnittelin vannehameeseen kahta vannetta, toista ylemmäs ja toista alemmas, mutta päädyin kuitenkin tekemään kujat kolmelle vanteelle: ylemmäs, keskivaiheille ja lähelle helmaa. Täytyy selvittää kokeilemalla, millainen yhdistelmä vanteita toimii parhaiten.
Mutta sitten vähän kuvia:

 

Tältä vannehame näytti, kun siinä oli vasta kaksi vannekujaa. Epämääräinen vanne demonstroi.

Alimman ryöhelökerroksen helman huolittelua feat pöytäliina. Oli muuten tuskaista hommaa. Varsinkin sen jälkeen, kun työnsin vahingossa nuppineulan syvälle etusormeni kynnen alle.

Alimman ryöhelökerroksen kiinnitys alushameeseen. Nuppineuloja tarvittiin ja paljon.
... ja sitten pieni välikevennys. Milo seuraili hameen etenemistä jonkin aikaa ja tuli siihen tulokseen että hitto miten turhaa hommaa ja lopeta nyt jo.

 

Milo: "Minä nyt istun tässä enkä hievahda mihinkään"

Näin siinä sitten kävi:

 

 

 

Varsinaisen mekon tekemisen aloitin hameosasta, jonka tein täyskellohameena. Sen jälkeen leikkasin etu- ja takakappaleet yläosaa varten ja ompelin mekon pääosiltaan kokoon. Viimeisin asia, jonka olen sille tehnyt, on vetoketjun ompelu selkäpuolelle. Tällä hetkellä mekko näyttää tältä:

 

Valaistus saa mekon näyttämään siniseltä, mutta kyllä se on oikeasti musta. Kuten näkyy, hihat puuttuvat vielä, samoin kuin valkoinen kaulus. Lisäksi mekkoa täytyy kaventaa vyötärön kohdalta. Olin jokseenkin yliarvioinut mittani ja saumavarat... Olen kaventanut molemmilta puolilta jo useampia senttejä. Tällaista se on kun tekee joustamattomasta kankaasta eikä heti uskalla leikata palasia täysin muotoonsa.

Todella kaunis peilikuva jossa mekkokin melkein näkyy. Jalkani eivät ole niin lyhyet kuin miltä näyttävät x'DDD + Epämääräinen pikkuveli taustalla.
Helmaa täytyy vielä lyhentää että valkoiset ryöhelöt näkyisivät.

Lopuksi vähän yleisiä huomioita, joita olen tähän mennessä tehnyt.
- 4/4-kellohameeseen menee tajuttomasti kangasta, ja helman huolitteluompeleen pituus tuntuu vielä tajuttomammalta. Sitten kun pakettiin lisätään kaikki alushameeseen kulunut kangas, essu, mekon yläosa, jättimäinen rusetti jne., kangasta on kulunut paljon.
- Kuten maalaisjärjellä voi päätellä, lankaa kuluu yhtä tähtitieteellisiä määriä. Koko ajan on alalanka loppu.
- Kaikkein hauskinta tässä on se, että vaikka kangasta on paljon, tulen silti jäätymään DesuFrostissa. Eikä vannehame ainakaan helpota tilannetta yhtään... Täytynee laittaa ylimääräinen hame vielä senkin alle.

Tässä vaiheessa mennään, vielä on tekemistä mutta edistystäkin on jo tapahtunut :D
Sitten takaisin opiskelemaan~

Niin hyvää fysiikan kertauskurssia terveisin kynä

Kokistölkin jääkarhut ovat ihan liian sulosia <3